Itkupotkuraivarit

Olen tässä miettinyt kuinka idiootin pitää ihmisen olla, että lähtee tällä tavalla rajoittamaan elämäänsä? Ei sillä, on kyllä avartanut oikein urakalla tämäkin kokemus mutta silti on yhtä jatkuvaa riivaamista kun ei voi vain syödä sitä mitä haluaa, kaikki pitää tarkistaa niin pirun tarkkaa (vaikkakin kauppakäynnit onkin nopeutuneet alusta huomattavasti) ja sitä saa sitten naama norsunv**uilla katsoa kun kaikki muut ympärillä syövät oikein kermaista jauhelihapastaa tai juovat kahvinsa maidon kanssa.

Kävin eilen kahvilassa ja kuinka orpoa olikaan juoda kahvinsa mustana. On tuotakin harrastettu jossain vaiheessa elämää jonkin verran, mutta jos maksat kahvista sen pari euroa kahvilassa haluaisit myöskin, että saat juuri sitä mitä haluat. Tarjolla olisi ollut ymmärtääkseni soijamaitoa, mutta tämä ei juurikaan paranna tilannetta, joissain määrin soijamaito ehkä jopa pahentaa asiaa. Miksi ottaa jotain joka on melkein, kun on tottunut siihen joka on juurikin sitä oikeaa?

Toivottavasti kuukauden loputtua saankin sitten sellaisia euforisia ruokaorgasmeja joista muut saavat vaan haaveilla.

... ja sitten on maha sekaisin ja itkettää.


ps. Sain lohdutettua itseäni eilen sentään hieman vegaanisuklaalla.

Ehkä ensikerralla otan ammattikokin mukaan

Tein misokeittoa seuraavan ohjeen mukaisesti:

1 l vettä
purjoa n. 5 cm:n pala erittäin ohuiksi
viipaleiksi viipaloituna
0,5 pkt (n. 150 g) tofua pieniksi kuutioiksi leikattuna
6–8 siitakesientä ohuina viipaleina
4–6 rkl misotahnaa
Kiehauta vesi ja lisää siitakkeet. Keitä muutama minuutti.


Katkaise lämpö ja liota misotahna keiton joukkoon (misoa ei kannata keittää). Lisää purjoviipaleet ja tofukuutiot.

Okei, tein tuon ilman niitä sieniä. Niiden kanssa olisin varmaan onnistunut saamaan ruokamyrkytyksen. Oli kyllä niin viheliäisen makuista, että oon aivan varma tehneeni jotain väärin. En suostu uskomaan että tuo keitto oikeaoppisesti olisi pahaa, en vaan usko. :<

Kirosanoja

Tällä hetkellä tuntuu, ettei tässä koko hommassa olen mitään järkeä. Olen mielestäni syönyt suht monipuolisesti (niin vain kun tällä tarjonnalla/taidoillani pystyy) ja myöskin säännöllisesti. Nälkää en ole kärsinyt mutta väsymystä sitäkin enemmän. Työpäivinä tuntuu, ettei jaksa mitään ja voisi palata kotiin nukkumaan. Hälyttävää tämä on mielestäni sen takia, että verrattuna yleiseen vireystilaani muutaman kuukauden ajalta olen ollut erittäin energinen ja aikaansaava. Ottaa päähän.

Markuksen viikonloppuinen pizzahairahdus otta myös päähän tällä hetkellä aivan älyttömästi. Kamppailin koko viikonlopun itseni kanssa, etten vain lähde herkuttelemaan pizzalla ja siitä selvittyäni kuulin, että toinen onkin käynyt. Nojoo, jokainen hairahtaa joskus mutta kyllä se silti tuntuu jotenkin epäreilulta.

Ruokaa olen kokkaillut enemmän kuin yleensä ja toissapäivänä ostin onnesta soikeana kaupasta soija"kermaa". Ah saan ruuastani kermaisaa! - Ajattelin. Ööh, onko tässä kermaa ollenkaan – Oli lopputulos. Ei se ruoka siltikään pahaa ollut. Harmittelin vain suurien odotusteni murtumista. Se on se sama fiilis kun muistelet matkalla kotiin jättämääsi yhtä sulkaapalaa/olutta/porkkanaa, jonka aijot rentoutumisen lomassa syödä kunhan pääset kotiin ja kun olet kotona, joku onkin sen vienyt. Voi luoja sitä ärtymystä. Otan asiat näemmä melko raskaasti.

Tunnen suurta katkeruutta kaikkia maailman vegaaneja ja vegetaristeja kohtaan. Edes se, että olen tähän tilanteeseen tietentahtoen ajautunut ei auta asiaa. Olisiko kasvun paikka? Kaikki vaan ärsyttää, vaikka yleensä olen melko rauhamielinen hemmo.

Pitäisi varmaan muuttaa tämä peli kilpailumuotoon niin saisi uutta potkua ja motivaatiota.

Mielenrauhani on järkkynyt. Hyvästi.

Markus feilaapifeilaapi feilaa.

Feilasin lauantaina. Ostin itselleni hieman humalassa pizzan jossa oli täytteenä tuplajuusto-aura-feta. :( Yritän sit jatkossa vetää vähän paremmin!

Ongelmana on vaan se, että mun aikataulujeni suhteen ruoantekoon ei kauheasti jää aikaa. Melko pian kun herään joudun jo heti lähtemään viikolla töihin, tän lisäksi yleensä on jotain Seta-juttuja joiden takia en juurikaan ehdi tekemään illallakaan ruokaa. Pitäisi alkaa tekemään ruoka-annoksia jotka on niin suuria että niitä voipi sitten syödä useamman päivän putkeen.

Toisekseen mulla oli lauantaina ihan pirun nälkä. D: Vegaanius ei kauheasti mahdollista pikaruokien tekemistä (jollei se ole hernekeitto mutta yritäs heittää se mikroon). Toivottavasti en enää loppukuussa feilaa yhtä pahasti.

Pakko mikä pakko

Eilen illalla tuli pakollinen tarve saada ruokaa. Ei mitään pikku snackkiä vaan RUOKAA. Hups vain kun olinkin jo kaupassa ja hyllyt olivat täynnä kaikkea... sellaista mitä en selkeästikään saa syödä koska vegaanius. Etsin, etsin ja etsin, välillä tuli sellaisia "HEI SIIST- enpä saakkaan."-hetkiä. Lopulta totesin että ihan sama, snackkiä se sitten on, pakko saada jotain. Löysin vegaanihernekeittoa. Tuuletukset. Vitutus. Tuuletukset. Jotain edes.

Ikävää huomata kuinka pienissä kaupoissa ei kauheasti löydy valmisruokia vegaaneille, sinällään kyllä ihan ymmärrettävää kannattavuuden vuoksi, mutta silti vitutuskäyrä nousi aika reippaaseen tahtiin kaupassa. Jos ei millään jaksaisi kokata mitään sen suurempia, mutta lämmintä ruokaa haluaa niin aika laihan saaliin sitä pienistä kaupoista löytää. Enskerralla meen sit johonkin jättimarkettiin.

Tänään kävin Fitwokissa, sieltä sain vähällä vaivalla itselleni kasaan vegaanin annoksen, ainoastaan piti pyytää riisit ilman sitä kananmunalisää. Tuuletukset.

Ehkäpä tämä tästä. :p

Ensimmäisen päivän fiilikset

Helmikuun teema: Vegaanikuukausi


Nyt on aikalailla ensimmäinen päivä takana ja fiilikset on oikein hyvät. Ennen töitä nakkasin naamaan Elovenan välipalajuoman, töissä napsin naamaan Taffelin chilipähkinöitä ja töiden jälkeen Suvin kanssa kokkailtiin soijarisottoa.


Soijarisotto:
1 sipuli
valkosipulia
1 punainen paprika
öljyä paistamiseen
n. 1 litra vettä
4 dl jasmiiniriisiä
kasvisliemikuutio
100 g Soyappétit Tummaa soijarouhetta
1 prk vaaleita papuja
mausteita

Tehtiin ensimmäinen moka heti alkuun kun käytettiin öljyn sijaan voita jossa sattuikin sitten olemaan kalaöljyä. Päätettiin kuitenkin että virheitä sattuu ja olisi sääli heittää puolet murkinasta pois niin annettiin asian olla, jatkossa ollaan sitten tarkempia. Ruoasta ei nyt kieltämättä tullut mitenkään erityisen herkullisen näköistä, mutta maku oli ihan jees. Olisin toivonut lisää mausteita kun aika heikonlaisesti meillä oli niitä tarjolla.

Loppujen lopuksi tuli syötyä oikein täyttävä annos risottoa ja sitä jäi vielä ihan reippaasti huomisellekin. Ruoan tekeminen oli helppoa eikä vaatinut mitenkään kovinkaan paljon, voisi melkeinpä tehdä tuota joskus toistekin.

Hieman jäi harmittamaan nyt illemmalla kun käytiin kavereiden kanssa pizzalla ja eipä koko paikasta löytynyt vegaanivaihtoehtoa. Noh, pullo pepsiä edes hieman lämmitti mieltä kun kaverit vetivät samalla oikein herkullisen näköisiä pizzojaan. :p Onneksi ei ollut pahakaan nälkä kun tuli syötyä sitä risottoa niin paljon, harmituksen määrä olisi voinut nimittäin olla huomattavasti suurempikin. Pitää siis alkaa jatkossa hieman tsekkaamaan missä paikoissa Oulussa voipi syödä ihan vegaaniakin ruokaa.

Ensimmäisen päivän fiilikset on oikein hyvät, huomenna naamaan vielä sitä soijarisotto ja ylihuomiselle voisi sitten keksiä jotain muuta kivaa kokkailua. Ajattelin myös, että haluan tarkemmin perehtyä siihen miksi ihmiset näin yleisestiottaen siirtyvät vegaaniin ruokavalioon.

Lisää sitten myöhemmin, Markuksen kokkikeittiö kiittää ja kuittaa.

Black coffee and bananas

Ehkä munkin täytyy vähän avata tätä juttua omalla suullani. Nyt on eka päivä. Valmistautuminen ja pohjatyö oli melko vaatimatonta. Mitä nyt paria nettisivua Markuksen kanssa selailtiin ja kuten yleensä, nerokkaat aivomme oivalsivat ja imivät itseesä kaiken tiedon, eikä enempää ole (vielä) tarvittu.

Tulin juuri töistä ja koko päivän odottelin jännityksellä ekaa kauppareissua. Kaupassa meni noin 15 minuuttia kauemmin kuin yleensä, mutta tavallaan jopa nautin tilanteesta. Kun sitä kerrankin täytyy vähän tarkemmin katsoa, että mitä sitä suuhunsa oikein laittaa. Järkytyin huomattuani kuinka suurin osa tuotteista todellakin on eläinperäisiä. Ei sellaista yleensä ajattele. On vain ajatus; "Minulle ruokaa, ugh."

Aamulla mua ärsytti suunnattomasti. Koin itseni maailman suurimmaksi uhriksi, sillä en saanut laittaa edes maitoa aamukahviini. Jääkaappiin oli jäänyt yksi jugurtti, jonka senkin jouduin jättämään välistä. Pohdin mielessäni näitä kummallisia vegaani-otuksia, jotka tieten tahtoen näännyttävät itsensä ja kieltävät kaiken hyvän. Pitikin alkaa tähän hommaan!

Ajatukset vaihtelevat nälkäkuolemapelon ja "ah -uusia elämyksiä/opetuksia" välillä. Toisaalta, olen jo pidemmän aikaa tuntenut tylsistyneisyyttä ainaisiin samoihin ruokamakuihin, joten ehkä tästä alkaa uusien makujen aika!

Sen lisäksi, että pyrin syömään pelkkiä kasvisperäisiä tuotteita ,syvennyn asiaan myös henkisellä puolella. Luen ja filosofoin. Lähden uteliaisuudesta kuokkimaan vegaaniseen maailmaan. Lähden epämiellyttävälle tutkimusmatkalle katsomaan mitä lihatuotanto on ja tutustun lisä-ainehelvettiin. Yleensä mä en koskaan katso mitään eläinten kärsimysvideoita, koska en halua nähdä. Haluan peittää silmäni ja elää omassa pumpulimaailmassani. Jospa tekisin nyt poikkeuksen.

Ps. Kaurajuoma ei tee kahvistasi kauniin vaaleanruskeaa ja pehmeän makuista. Taidan juoda sen tästä lähtien mustana.